Satavuotinen historia. Peltiä on käytetty katteena Suomessa ensimmäisen kerran jo 1600-luvulla, mutta yleinen kate- ja suojamateriaali siitä tuli pari sataa vuotta myöhemmin. Varhaiset peltiarkit hakattiin käsin vasaralla joten käytetyt palat olivat varsin pieniä. Pellin valssaaminen suuremmiksi levyiksi alkoi 1800-luvulla. Kun samaan aikaan empire-arkkitehtuurissa suosittiin loivia kattoja, peltikatteet alkoivat yleistyä.
Peltiseppä osaa. Katoissa käytetään 0,5 mm paksuista pehmeää katto- eli peltiseppälaatua. Muissa pellityksissä käytetään 0,6 mm paksua kovaa rakenneterästä. Molemmat asettuvat tarkasti haluttuun muotoon. Tärkeimmät työkalut ovat levyjen taittamiseen eli särmäämiseen käytettävä kanttikone, lukkopihdit, sekä erilaiset peltisakset ja vasarat. Perinteisen työn tunnistaa tasaisesta vasaran paukkeesta, kun saumoja lyödään kiinni.
Yksityiskohdat oikein. Koska pellitysten tärkein tehtävä on pitää rakennus ja julkisivu kuivana, peltien saumoista ei saa valua vettä. Ammattitaitonen peltiseppä tekee liitokset tiiviiksi, taivuttaa tippanokan tarpeeksi pitkälle ja huolehtii siitä, että saumat eivät ole virtaavaa vettä vasten.